Usein pohdittua terapiasta
Ketä oikeastaan käy terapiassa ja minkälaisista syistä? Pitääkö tilanteen olla jo äärimmäisen vakava, jotta on hyväksyttyä hakeutua terapiaan? Onko ongelmani liian pieni? Pitääkö tästä selviytyä yksin? Muun muassa tällaisia asioita usein pohditaan silloin, kun terapian tarvetta pohditaan omalla kohdalla.
Asiakkaitamme terapiassa ovat ihmiset, jotka kamppailevat erinäisten inhimillisten vaikeuksien, kuten ahdistuksen, masentuneisuuden, uupumuksen, stressin tai parisuhteen suunnan menetyksen kanssa. Moni on yrittänyt itse erilaisia keinoja selvitä ikävistä tunteista, mutta kokenut sitten, etteivät omat keinot tai voimat riitä, ja että ulkopuolisesta avusta voisi olla hyötyä oman tilanteen ymmärtämiseksi ja eteenpäin pääsemiseksi.
Koen, että meillä on Suomessa yhteiskunnallisesti edelleen valloillaan liiallinen "itse pärjäämisen" -kulttuuri, jonka vuoksi avun tarpeen myöntämisestä ja avun hakemisesta koetaan usein häpeää. Häpeän tunteen vältteleminen taas voi saada apua tarvitsevan jättäytymään kokonaan tarjolla olevan avun ulkopuolelle tai lykkäävän avun hakemista turhan pitkään. Usein olen myös kuullut pohdittavan, onko sallittua valittaa itselleen isoilta, mutta muille ehkä pieniltä tuntuvista asioista, kun asiani ovat muuten niin hyvin. Jos tämä kuulostaa sinulle tutulta tai olet joskus pohtinut näitä asioita, toivon että löydät tämän tekstin kautta rohkeutta hakea apua riippumatta siitä, kuinka suurelta tai pieneltä ongelmasi jollekin toiselle kuulostaa. Kyseessä on sinun elämäsi ja hyvinvointisi, tunteesi ja tarpeesi, eivätkä ne ole yhtään sen vähäisempiä kuin kenenkään toisenkaan. Muista myös, että mitä aiemmassa vaiheessa haet apua, sen nopeammin ongelmasi usein ratkeaa. Ensimmäisen tapaamisen aikana sanonkin monesti asiakkailleni, ettei missään nimessä ole heikkoutta hakeutua avun pariin, päinvastoin: se on suurta viisautta - ensimmäinen askel, joka on monesti se kaikkein jännittävin ja suurin.
Monella tulee jossain vaiheessa elämää eteen tilanne, jossa tuntuu, ettei omassa arjessa ole mahdollisuutta tulla kuulluksi ja kohdatuksi juuri käsillä olevat tunteet ja tarpeet hyväksyvästi ja myötätuntoisesti kohdaten. Tässä tullaan terapeutin työn ytimeen: terapiassa tulet kohdatuksi juuri sellaisena kuin olet, ilman arvostelua tai kritiikkiä. Mitä tunteesi, tarpeesi ja ajatuksesi ikinä ovatkaan, on niistä hyväksyttävää puhua. Kun ikävä tunne tulee hyväksytyksi, kuulluksi ja nähdyksi, on mahdollista alkaa pikkuhiljaa tuntea jotain mielyttävämpää tämän tilalla. Ulkopuolisen ammattilaisen kysymykset herättelevät monesti ne sisimmät motivaatiot, halut ja tarpeet esiin, joita ei kenties yksin ole uskaltanut tai osannut nostaa tietoisuuteen. Vasta tiedostettuihin tarpeisiin on mahdollista reagoida tavoilla, jotka vastaavat tarpeisiin.
Terapiassa oman elämän haasteet, toisaalta myös onnistumiset ja kohokohdat on mahdollista jäsennellä itselleen niin, että voi kokea elävänsä tässä hetkessä täyttä, itselleen merkityksellistä elämää. Kun omat keinot eivät enää riitä siihen, että saisi elettyä täyttä, merkityksellistä ja kukoistavaa elämää, on terapiasta monesti hyötyä.
Toisin kuin saatetaan ajatella, terapiaan eivät hakeudu siis vain vuosia vakavista mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset, vaan tavallisten, inhimillisten haasteiden parissa kamppailevat ihmiset. Mikäli sinusta siis nyt tai milloinkaan tuntuu, että tarvitset ulkopuolista apua, ota rohkeasti yhteyttä - olemme töissä sinua varten!
- Mikko Äikäs